Kun Helsingin Sanomien toimittaja Juha-Pekka Raeste piruili suuryrityksille halusta jäljitellä startupeja, ensin hihittelin ja sitten tulin surulliseksi.
Kuvitteeko joku ihan oikeasti, että päälleliimattu pöhinä tai vaikka hetkellisesti aitokin pöhinä vie yhtään mihinkään? Erityisesti jos ongelmilta suljetaan koko ajan silmät?
Mikäli suuryritykset haluavat oppia startup-yrityksiltä, pöhinän sijaan on syytä tarkastella näitä kolmea aluetta:
• Tekniseen velkaan suhtautuminen
• Pivotointi
• Olennaisen osaamisen tunnistaminen
Tekninen velka – kukaan tai mikään ei ole ikuisesti nuori
Suuryritysten totuuden torvi on digitalisaatio, joka tekee armottoman näkyväksi sen, että kauniisti ikääntyvästä järjestelmästä ei enää ole mihinkään. Suuryritysten järjestelmiin sisältyy runsain mitoin teknistä velkaa, ja joissakin tapauksissa velka on pistetty alulle jo 70-luvulla. Koska ennen järjestelmien kanssa puuhaili vain oma henkilökunta, jäykkyydet ja hidas kehittäminen eivät häirinneet. Nyt kun järjestelmien päälle pitäisi rakentaa kuluttajapalveluita – ja nimenomaan nopeasti, ei homma enää toimikaan.
Jopa kymmenien vuosien ikäisten järjestelmien uudistamiseen keskittyvissä projekteissa on samanaikaisesti jotain hassua ja syvästi järkyttävää, mutta teknistä velkaa on otettu myös taaperoikäisten järjestelmien rakentamiseen. Koska monet nuoretkin järjestelmät on kehitetty solmuun, ei niidenkään päälle rakenneta mitään ketterästi ja nopeasti.
Suuryritysten totuuden torvi on digitalisaatio.
Vaikka teknistä velkaa kertyy myös startup-yrityksissä, uudistumisen varaan elinkeinonsa laskevat yritykset eivät voi ummistaa silmiään velkasaldolta. Nuorilla yrityksillä ei yksinkertaisesti ole varaa tuottaa backlogille asioita, joita ei pystytä viemään teknisen velan vuoksi tuotantoon.
Jos teknistä velkaa on päässyt syntymään, kannattaa miettiä, mikä on sellaisessa tilanteessa esimerkiksi design-osaston rooli. Kannattaako tiimin satsata uuteen tekemiseen ennen kuin teknistä velkaa on saatu pois?
Jos kyseessä on puolestaan mammuttimainen legacy-järjestelmä ja sen korvaaminen, on syytä miettiä, onko ainoa vaihtoehto korvata vanha järjestelmä vastaavalla megalomaanisella lähestymistavalla vai mahdollistavatko nykyaikainen teknologia ja uudet toimintatavat aivan toisenlaisia toteutuksia.
Pivotointi – luovien vaihtoehtojen etsiminen
Startup-yrityksiä jäljitellen suuryrityksiin on yritetty ajaa sisään kulttuuria, jossa sallitaan epäonnistuminen ja virheet. Mielestäni tämäkin on aika väsähtänyttä meininkiä. Olisi nimittäin paljon fiksumpaa opetella pivotoimaan.
Pivotointi on sitä, että myönnetään tosiasiat ja otetaan käyttöön “plan B”. Onnistuneista pivotoinneista on runsaasti esimerkkejä. Meidän ikioma Nokiamme oli sellainen, mutta kuinka moni tietää, että suosittu kuvapalvelu Instagram oli alun perin sovellus paikkatietojen jakamiseen? Kun ajatus ei lentänyt, jäljelle jäi kuvien jakaminen – ja boom, menestys tuli.
Pivotointiin johtaa tyypillisesti epäonnistuminen. Mutta sen sijaan, että epäonnistumiselle juotaisiin pullakaffet, pivotointi kääntää yrityksen uuteen nousuun.
Pivotointi on sitä, että myönnetään tosiasiat ja otetaan käyttöön “plan B”.
Kun suosittelen isoja yrityksiä omaksumaan pivotoinnin kulttuurin, en tarkoita liiketoiminnan pivotointia vaan digihankkeiden.
Jos pystytään myöntämään, että vihkoon meni, voidaan keskittyä tarkastelemaan teknisen velan runtelemaa järjestelmää esimerkiksi sillä silmällä, onko mitään, minkä päälle voisi rakentaa jotain parempaa. Jos vaikkapa verkkokauppa ei vedä, sitä ei kannata tekohengittää eikä ajaa alas, vaan miettiä vaihtoehtoa: Nostaisiko kenties erikoistuminen niche-alueeseen verkkomyynnin kannattavaksi? Tai lähtisikö sisältömarkkinointisi uuteen kiitoon podcastien tai blogiportaalien kautta?
Tapoja pivotoida digihankkeita on siis monenlaisia. Valitettavasti usein toimimattomista asioista pidetään kuitenkin tiukasti kiinni. Joko epäonnistumista ei haluta tai uskalleta myöntää – tai sitten luovuus ei yksinkertaisesti riitä miettimään vaihtoehtoja.
Jos näin on, keskity pivotoimaan ensin organisaatiosi toimintatavat.
Olennainen osaaminen – tämän vuosituhannen taidot
Isot yritykset yrittävät apinoida startup-yrityksiä ja perustavat yrityksen sisälle osastoja, jotka saavat toimia kuin startup-yritykset.
Digitalisaatio nähdään usein juuri näin kapeasti. Osaamista ja resursseja kasvatetaan alueilla, jotka perinteisesti nähdään diginä, vaikka digitalisaatio vaikuttaa koko yritykseen. Yrityksen ydinliiketoiminnan digitalisointia ei voida eristää yhteen tiimiin, vaan huomattavasti järkevämpää on luoda edellytyksiä yhteistyölle yli organisaatiorajojen. Esimerkiksi design-osastot eivät välttämättä saa tuotoksiaan asiakkaille saakka, mutta heillä on tärkeä tehtävä jalkauttaa Design thinking -ajattelua koko organisaatioon. Osaamisen ei siis saa lukittautua tiimirajojen sisälle.
Itse nostaisin digitaalisen transformaation ajureiksi niin sanotut “tämän vuosituhannen taidot”, vaikka näiden taitojen kouluttaminen ihmisille ei olekaan suoraviivaista.
Tämän vuosituhannen taidot ovat:
- Oppimistaitoja (yhteistyö ja ongelmanratkaisu, viestintä, kriittinen ajattelu, luovuus)
- Lukutaitoa (informaatio, media, teknologia)
- Ura- ja elämäntaioja (joustavuus, aloitteellisuus, sosiaaliset taidot, tuottavuus ja johtamistaidot)
Minulle tämän vuosituhannen taidot ainakin näyttäytyvät nimenomaan hyvän yhteistyön edellytyksinä.
Näiden taitojen uskotaan auttavan ihmisiä informaatiotulvan keskellä alati muuttuvassa maailmassa. Osaaminen pirstaloituu entistä enemmän, eikä kukaan pärjää yksin. Minulle tämän vuosituhannen taidot ainakin näyttäytyvät nimenomaan hyvän yhteistyön edellytyksinä. Yhteistyön, joka purkaa siiloja ja ohjaa kehitystä luontevasti pois vesiputousmallista kohti iteratiivista ja käyttäjien kanssa yhdessä tapahtuvaa muotoilua.
Tarvitsemme siis digitaalisuuden rakentamiseen osaajia, joilla on substanssiosaamisen lisäksi kaikkia tämän vuosituhannen taitoja.
