Sisällönhallinnan sanasto

Koostimme sinulle yhteen paikkaan tärkeimpiä sisällönhallintaan liittyviä termejä ja avasimme terminologiaa konkreettisten esimerkkien avulla.

Digitaaliseen sisältöön ja sen hallintaan ja sisällön hyödyntämiseen digitaalisessa liiketoiminnassa sisältyy paljon termistöä, joka voi tuntua vieraalta. Hyvän sisällön merkki on, ettei alan jargonilla ja ammattisanastolla kikkailla tarpeettomasti. Aina alaan liittyvän termistön välttäminen ei kuitenkaan ole mahdollista.

Sanaston tarkoituksena ei ole antaa tieteellisen tarkkaa määritelmää kaikista käsitteistä, vaan auttaa ymmärtämään, mistä asioissa on kyse sisällönhallinnan ja digitaalisen liiketoiminnan näkökulmasta. Termit sanastoon on ryhmitelty teemoittain ja teemojen sisällä tärkeysjärjestykseen.

Strategia ja sisällön hyödyntäminen

Sisältöstrategia – Lyhyesti selitettynä se on suunnitelma, jonka avulla yrityksen sisällöntuotannosta tehdään systemaattista, tavoitteellista ja mitattavaa. Hyvä sisältöstrategia on liiketoimintaa tukeva sekä asiakaskeskeinen ja siinä mietitään myös sisällöntuotannon prosessit sekä sisällön monikanavainen jakelu.

Monikanavaisuus (multichannel) tai kaikkikanavaisuus (omnichannel) – Yrityksen digitaalinen ekosysteemi, jossa yksi verkkopalvelu (esim. verkkokauppa) palvelee käyttäjäänsä usean eri päätelaitteen tai sovelluksen kautta. Esimerkiksi Zalando on monikanavainen, koska heillä on selaimessa toimiva verkkokauppa sekä verkkokauppasovellus. Lisäksi he lähettävät sähköpostimarkkinointia. Nämä kaikki ovat kanavia.

Kanava-agnostisuus – Ennen kaikkea ajattelutavan muutos. Esimerkiksi sisällöntuotannossa kuvat suunnitellaan, tuotetaan ja hallinnoidaan siten, että mikä tahansa nykyisistä ja tulevista kanavista voi hyödyntää niitä. Kanava-agnostinen sisältöstrategia ei puolestaan lukittaudu yhteen kanavaan, vaan rakentuu esimerkiksi asiakaspolun tai teemojen ympärille. Myös rajapinnat kehitetään lähtökohtaisesti siten, että uudet kanavat voivat hyödyntää niitä helposti.

Inbound-markkinointi – Inbound-markkinoinnilla tarkoitetaan tilannetta, kun asiakas itse hakeutuu yrityksen sisällön tai tarjooman pariin. Hakukoneoptimointi on inbound-markkinoinnin yleisin muoto. Kun käyttäjä hakee tietyllä hakusanalla, hän päätyy hakutuloksen avulla yrityksen sivulle ja on todennäköisesti valmiimpi ostamaan, koska on ilmaissut kiinnostuksensa tekemällä haun.

Outbound-markkinointi – Outbound-markkinoinnilla viitataan yrityksen tekemään suoramarkkinointiin, kuten sähköpostimarkkinointiin.

Markkinoinnin automaatio Markkinoinnin automaatio voi tarkoittaa joko järjestelmää, jonka avulla yrityksen outbound-markkinointia automatisoidaan, tai itse automaation avulla hoidettua markkinointia. Esimerkki markkinoinnin automaatiosta on asiakkuuden hoitomallit eli asiakkaasta huolehtiminen ostotapahtuman jälkeen. Hoitomalli voi olla automatisoitu siten, että oston jälkeen käyttäjä saa tervetuloa-viestin ja muutaman päivän jälkeen hänelle kerrotaan vaikkapa ostamansa tuotteen lisäominaisuuksista. Automaatio voi myös olla dataan pohjautuvaa, ja esimerkiksi silloin kun asiakkaan asuntolaina on vähentynyt tiettyyn summaan, hänelle aletaan markkinoida mahdollisuuksia sijoittaa tai hankkia suurempi asunto.

Drip-markkinointi Esimerkiksi sähköpostilla toteutettu markkinointikampanja, joka reagoi vastaanottajan käyttäytymiseen. Jos käyttäjä ei avaa sähköpostia tai jos käyttäjä avaa viestin mutta ei klikkaa siinä olevaa linkkiä, automaatio voi lähettää muistutuksen. Kun käyttäjä klikkaa linkkiä, seuraavan viestin sisältö voi muuttua sen perusteella, mitä käyttäjä klikkaili kampanjan laskeutumissivulla. Automaatio voi myös lopettaa viestien lähettämisen, mikäli vastaanottaja ei reagoi niihin millään tavalla.

Sisällön personointi Joskus puhutaan myös sisällön kohdentamisesta ja sisällön suosittelusta. Personointi voi tarkoittaa sitä, että sisältöön noudetaan joitain viestin personoivia parametrejä, kuten käyttäjän nimi tai tuotemalli, jotka sisällön vastaanottaja omistaa. Se voi myös tarkoittaa koneoppimiseen perustuvaa sisältötarjooman personointia siten, että käyttäjä näkee joko juuri hänelle tietystä sisältömassasta valitun sisällön tai kuvituksen. Tämän tyyppinen personointi vaatii paljon paitsi sisältöstrategialta myös sisällönhallinnalta.

Sisältöstrategiassa on syytä tutkia, miten sisältöä kannattaa personoida. Riittääkö se, että tarjoat saman sisällön mutta eri formaatissa (video/tekstiartikkeli) vai haluatko esimerkiksi laatia samasta asiasta, kuten eläinten vakuuttamisesta, artikkelin kissan- ja koiranomistajan näkökulmasta ja personoida näin tarjoomasi markkinointia asiakkaalle tärkeän asian kautta.

Personoinnin osuvuus paranee, mikäli sisällönhallinnassa on hyvä metadatamalli, jota käytetään, ja esimerkiksi kyvykkyys tunnistaa kuvista ja videoista asioita, esineitä, värejä ja vaikkapa tunnetiloja. Sisältöihin liitetyn metadatan sekä täsmällisen analytiikan avulla koneoppimiseen pohjautuva algoritmi voi esimerkiksi havaita, että parhaat klikkimäärät kesäisin oluesta kertoviin juttuihin tuo rannalla sijaitsevan saunan kuva ja talvisin kuva takkatulesta.

Sisällöntuotanto ja -hallinta

Sisältömallinnus (Content modelling) Asiantuntijatyötä, jossa yrityksen sisältöstrategiaa jalostetaan sisällönhallinnan näkökulmasta eli mietitään, miten strategiassa määritellyt sisältökonseptit taipuvat sisältötyypeiksi ja sisällön liiketoiminnallinen näkökulma sekä asiakaskeskeiset teemat puolestaan joko taksonomiaksi tai yksinkertaisemmaksi metadatamalliksi.

Sisältö (Content item) – Konkreettinen sisältö, jonka sisällöntuottaja tekee. Sisällön tekeminen on luovaa työtä, jota ohjaavat sisältöstrategiassa määritellyt sisältöteemat ja aiheet, kohderyhmät sekä tarvittaessa erilaiset lähestymiskulmat.

Sisältökonsepti (Content concept) – Sisältökonsepti on muodoltaan ja ilmeeltään tunnistettava kertomisen tapa. Se voi pitää sisällään joitakin sisältöä (content item) ohjaavia määrityksiä, kuten luovan lähestymistavan aiheeseen, ensisijaisen kohderyhmän ja ostopolun vaiheen (esim. inspiraatio) sekä kertojapersoonan (tone of voice). Vaihtoehtoisesti nämä voidaan pitää myös erillään. Esimerkiksi blogi, tubettaja-yhteistyö ja kysely/testi ovat sisältökonsepteja.

Sisällön muoto (Content format) – Sisältöformaatti eli teksti, kuva, audio tai video sekä näiden sisällä tarkemmin tiedosto- ja pakkausmuoto, kuten JPEG tai MP4.

Sisältötyyppi (Content type) Sisältötyypin avulla sisältö mallinnetaan rakenteiseen muotoon, eli se pilkotaan elementteihin kuten otsikko, ingressi ja leipäteksti. Sisältötyyppi voi myös olla huomattavasti pienisyisempi kuin edellä mainittu esimerkki, vaikka resepti, joka jakautuu ainesosiin, niiden määriin sekä ohjeeseen ja ohjeen vaiheisiin. Rakenteinen sisältö on monikäyttöisempää ja monikanavaista ja mahdollistaa sisällön esittämisen luovilla tavoilla. Sisältötyyppi on uudelleenkäytettävä, ja yksi ja sama sisältötyyppi voi soveltua usealle sisältökonseptille. Mahdollisimman pitkälle standardoitu sisältötyypitys myös nopeuttaa kanavien esityskerrosten kehittämista ja mahdollistaa tehokkaan automaation. Sisältö (content item) koostetaan julkaistavaksi sisältötyypin avulla.

Sisällön attribuutti tai elementti (Content attribute) – Sisällön attribuutit tai -elementit ovat sisältötyypin rakenteen osia. Esimerkiksi ”otsikko” on sisältötyypin ”artikkeli” attribuutti.

Sisältöjen väliset yhteydet (Content relationships) – Sisältötyyppien tai sisältötyyppien elementtien väliset yhteydet mahdollistavat mm. ryhmittelyn ja hierarkian sekä navigoinnin näiden välillä. Esimerkiksi reseptin ainesosa voi liittyä ohjeen vaiheeseen tai reseptin ainesosa voi liittyä yleisimmin raaka-aineeseen, joka puolestaan voi liittyä vaikka ruoan verkkokaupassa tuotteisiin tai tuoteryhmään.

Käyttäjäoikeuksien hallinta (Access right management) Toiminnallisuus, jonka avulla sisällönhallinnan järjestelmän käyttäjien oikeuksia hallinnoidaan ja annetaan käyttäjille heidän tehtäviinsä soveltuvat oikeudet järjestelmän sisällä.

Luvitus (Permissions) Erilaiset käyttöoikeudet sisällönhallinnalle, kuten oikeus lukea, tehdä, muokata ja julkaista sisältöä sekä oikeus tuhota tai arkistoida sisältöä. Tähän usein viitataan termillä CRUD eli Create, Read, Update, Delete.

Rooli (Roles) Roolin avulla järjestelmään luodaan yleisiä luvitusasetuksia kuten admin tai sisällöntuottaja. Yleensä rooleilla on suppeat oikeudet ja oikeuksien laajentamiseksi käyttäjälle annetaan järjestelmässä useampi rooli.

Taksonomia (Taxonomy) Taksonomia on hierarkkinen luokittelujärjestelmä. Yksinkertainen esimerkki eläinmaailmasta on nisäkäs – kissaeläin – puuma. Taksonomian etu on se, että kun sisällön luokittelee hierarkian alimman haaran arvon mukaan, se saa samalla metadatakseen myös taksonomiapuun ylemmät arvot. Käytä taksonomiaa sisällön prosessoinnin tarpeeseen, kuten monikanavaisen julkaisun hallinnointiin ja teemallisten koosteiden kuratointiin. Taksonomialla myös tuodaan sisältöön semantiikkaa, joka auttaa personoimaan sisältöä algoritmien avulla.

Käsitekartta (Ontology) Ontologia on tietojenkäsittelytieteissä, erityisesti tietämykseen liittyvässä tutkimuksessa ja kehitystyössä, kuvaus tarkasteltavan sovellusalueen käsitteistä ja käsitteiden välisistä suhteista. Ontologian peruspalikoita ovat entiteetit sekä niiden väliset relaatiot eli yhteydet ja attribuutit. Attribuuutteja voi toteutuksesta riippuen kiinnittää vain entititeetteihin tai myös relaatioihin (esim. Neo4j graafitietokannassa).

Ontologia eroaa taksonomiasta siinä, että sen relaatiot voivat olla semanttisesti mitä vain, eivät pelkästään hierarkisia (laajempi termi/suppeampi termi). Esimerkiksi “ranskalainen keittiö” voi liittyä kuvailevana tietona ravintolan ruokalistaan ja ruokareseptiin. Taksonomia ei tähän taipuisi. Ontologiaa käytetään analytiikkaan ja yleisemmin tiedon kontekstualisointiin esimerkiksi tietämysjärjestelmässä tai tuote ja sen ominaisuus -kokonaisuuden mäppäämiseen asiakas- ja asiakkaan tarve -kuvaukseen.

Metadata Tietoa tiedosta. Se on sisällön semantiikkaa tietokoneen ymmärtämässä muodossa. Sekä taksonomian että ontologian arvot ovat metadataa. Yksinkertainen metadatamalli muodostuu yksittäisistä metadata-arvolistoista, kuten “ruokatyyppi” tai “ruokavalio”, ja näiden arvoista. Metadata voi olla sisältöä kuvailevan lisäksi hallinnollista. Hallinnollista metadataa ovat esimerkiksi sisällön julkaisupäivä ja kirjoittaja.

Nainen ja tabletti

Järjestelmät ja teknologia

Sisällönhallinnan järjestelmä (CMS) Järjestelmä, jossa hallinnoidaan sisältöä. Järjestelmä on joko kaupallinen tai avoimeen lähdekoodiin perustuva. Joskus puhutaan myös julkaisujärjestelmästä tai WCMS:sta eli webbisisällönhallinnasta. Järjestelmät ovat keskenään hyvin erilaisia ja niitä kehittävillä yrityksillä on tuotekehitysstrategiassaan erilaisia painotuksia. Termi on niin yleinen, että sen alle menevät yksinkertaiset ”kotisivukoneet” sekä massiiviset alustat, joissa on sisällönhallinnan ominaisuuksien lisäksi myös personoinnin ja markkinoinnin automaation ja jopa verkkokaupan kyvykkyyksiä. Mikäli yrityksesi on miettimässä sisällönhallinnan järjestelmän hankkimista, kannattaakin ensin kartoittaa tarkasti sisällönhallinnan tarpeet, sillä paperilla hyvinkin eritasoiset järjestelmät saattavat näyttää melko samanlaisilta.

Digital Asset Management (DAM) Audiovisuaalisten tiedostojen hallintaan tarkoitettu tuote. DAM-järjestelmien ominaisuuksien laajuus vaihtelee paljon. Osalla tuotteista on paljon printtimaailmaa tukevia toiminnallisuuksia, kun taas toiset ovat tulleet markkinalle vastaamaan nimenomaan digitaalisuuden ja erityisesti monikanavaisen ympäristön haasteisiin. Kuten sisällönhallinnan järjestelmänkin osalta, yrityksen tarpeet kuvien, videoiden ja audioiden hallintaan on syytä selvittää, jotta järjestelmä aidosti tukisi yrityksen digitaalista liiketoimintaa.

Headless CMS Uudentyyppinen ratkaisu monikanavaiseen sisällönhallintaan. Headless ei tarjoa ollenkaan kyvykkyyksiä esimerkiksi sivupohjien tekemiseen ja niiden avulla sivuston hallintaan, vaan koko käyttöliittymä koodataan itse. Ne soveltuvat monikanavaiseen ympäristöön, niillä on teknisesti kyvykäs sisällön jakelu (delivery) ja ovat aina pilvinatiiveja sekä ns. API first -tuotteita teknisine rajapintoineen.

CMS-keskeinen arkkitehtuuri – CMS-keskeinen ratkaisumalli on historiallisessa mielessä perinteinen malli, jossa sisällönhallintajärjestelmä vastaa sekä sisällönhallinnasta että sisällön esittämisestä käyttöliittymässä tukemillaan teknologioilla.

Hybridi – Hybridimalli (tai Hybrid Headless) pyrkii saamaan parhaat palat sekä headless että CMS-keskeisestä maailmasta. Sen taustalla on arkkitehtuuriltaan tyypillisesti ns. decoupled WCMS (Web Content Management System), jonka ympärille tai ytimeen on kehitetty kattava Content API –rajapintatuki.

DEP/DXP eli Digital Experience Platform – Digitaalinen kokemusalusta on teknologia, joka yhdistää useita markkinointiteknologioita yhdeksi. Syntynyt ajattelusta, että digitaalisen markkinoinnin suunnittelu ei enää keskity käyttäjäkokemukseen verkossa, vaan alustalähtöiseen ajatteluun, joka suunnitellaan asiakkaan ympärille.

Pilvinatiivi – Tuote, joka on suunniteltu ja toteutettu suoraan pilvipalveluun, kuten Amazonin AWS:ään, eikä sitä asenneta yrityksen oman konesalin servereille.

Multi-tenant – Tuote, joka on pilvessä ja kaikki asiakkaat käyttävät samaa versiota sovellusesta. Sovellukseen ei siis voi tehdä yrityskohtaisia räätälöintejä ilman, että ne ovat käytössä myös muilla asiakkailla.

On-premises Tuote, joka voidaan asentaa asiakkaan omaan konesaliin tai joissakin tapauksissa myös virtuaaliseen konesaliin pilvipalvelussa.

Rajapinta (API) Ohjelmointirajapinta (engl. Application programming interface, API) on määritelmä, jonka mukaan eri ohjelmat voivat tehdä pyyntöjä ja vaihtaa tietoja eli keskustella keskenään. Sisällönhallinnan näkökulmasta rajapinta mahdollistaa sisältöjen monikanavaisuuden sekä sen, että sisältöä esittävien palveluiden käyttöliittymät voidaan uudistaa ilman, että taustajärjestelmiin tarvitsee koskea.

API first – Tuotekehitysfilosofia, jossa tavoitteena on kehittää tuotteita, joissa on monipuoliset rajapinnat ja jotka on ennen kaikkea helppo liittää muihin järjestelmiin sekä kehittää laajempiin käyttötapauksiin. Tämän lähestymistavan vahvuus on tyypillisesti hankalien integraatioiden ratkaisu tehokkaammalla tavalla.

Koneoppinen (Machine learning) – Koneoppiminen tarkoittaa tilannetta, jossa kone oppii toistuvista tapahtumista ilman, että ihminen erikseen opettaa sitä. Esimerkiksi kone oppii analytiikan sekä sisältöön ja sen kuvitukseen liitetyn metadatan perusteella käyttämään artikkelinostoissa eniten klikkauksia tuottavaa ja kuitenkin artikkelin kontekstiin soveltuvaa kuvaa.

Tekoäly eli keinoäly Järjestelmä, joka kykenee tekemään älykkäinä pidettäviä toimintoja. Tekoälyn tarkempi määrittely on avoin, koska älykkyyttä itsessään on vaikea määritellä. Andreas Kaplan ja Michael Haenlein määrittelevät tekoälyn ”järjestelmän kyvyksi tulkita ulkoisia tietoja oikein, oppia tällaisista tiedoista ja käyttää opittuja asioita tiettyjen tavoitteiden ja tehtävien saavuttamisessa joustavan sopeutumisen kautta”. Tekoäly viittaa myös aihetta tutkivaan tieteen alaan (lähde: Wikipedia).

Algoritmi (Algorithm) Yksityiskohtainen kuvaus tai ohje, miten tehtävä tai prosessi suoritetaan, tai jota seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma. Algoritmi on alkujaan matemaattinen käsite. Algoritmeja ovat jo ne koulun alaluokilla opetetut menetelmät, kuten allekkain kertominen ja jakokulmassa jakaminen, joilla mitkä tahansa luvut voidaan kertoa tai jakaa keskenään, mutta toisinaan termillä on tarkoitettu nimenomaan Eukleideen algoritmia kahden kokonaisluvun suurimman yhteisen tekijän etsimiseksi. Nykyisin algoritmin käsite kuitenkin liittyy ennen kaikkea tietokoneiden ohjelmointiin ja tietojenkäsittelytieteeseen, joissa niillä on erityisen suuri merkitys etenkin tietorakenteiden yhteydessä. (Lähde: Wikipedia.) Sisältösuosittelussa algoritmin muuttujia voivat olla analytiikasta tunnistetut käyttäytymismallit tai sisällön metadata.

Sisällön erottaminen esityksestä – Sisällön erottaminen esityksestä voi tarkoittaa kahta asiaa. Sisällönhallinnan näkökulmasta sisällöt asuvat sisällönhallinnassa itsenäisinä kokonaisuuksina ja yksittäistä sisältöä voidaan kutsua osaksi yhden tai useamman kanavan käyttöliittymää (sen sijaan, että sisältö on yhtä kuin yksi sivu yhdessä verkkopalvelussa). Teknisestä näkökulmasta sisällön erottamisella esityksestä viitataan siihen, että kanavan käyttöliittymää ei kehitetä sisällönhallinnan järjestelmän oman teknologiaviitekehyksen (framework) avulla, vaan käyttöliittymä kehitetään alusta alkaen itse sillä hetkellä suosituimman käyttöliittymäteknologian avulla (esim. React, Angular js). Tämä mahdollistaa, että käyttöliittymän teknologian voi tarvittaessa vaihtaa ilman, että taustaan ja rajapintoihin tarvitsee koskea.

Design System – Kokoelma sääntöjä, periaatteita ja uudelleenkäytettäviä elementtejä, yhtenäisen asiakaskokemuksen takaamiseksi monikanavaisessa tai monitiimisessä digitaalisessa palvelussa. Design system koostuu esimerkiksi jaetuista tyyli- ja design- kirjastoista, dokumentoiduista parhaista käytänteistä (patterneista) sekä html-/css-/javascript-komponenteista joita tiimit voivat uudelleenkäyttää toteutustyössä. Pääasiallinen tarkoitus on hallita monikanavaisen tuotannon käyttäjäkokemuksen yhtenäisyyttä sekä tehostaa tiimien toimintaa. Design systemsin komponentit voidaan linkittää kooditasolla sisällönhallinnan sisältötyyppeihin ja näin tehostaa entistä enemmän verkkopalveluiden kehitystä.

Haluatko tarjota yrityksesi asiakkaille entistä parempia digitaalisia palveluita ja kasvattaa ja tehostaa digitaalista liiketoimintaasi nykyaikaisten ratkaisujen avulla? Tutustu tästä sisällönhallinnan palveluihimme.